Miksi tämä lapsi on jatkuvasti levoton?
Miksi mikään tukeni ei tunnu riittävän?
Miksi hän ei tottele, vaikka olen sanonut sata kertaa?

Näiden kysymysten äärellä moni varhaiskasvatuksen ammattilainen seisoo viikottain ja joskus päivittäin. Heli Mäkelän uusin kirja Näe lapsen käytöksen taakse pysäyttää katsomaan tutuksi tulleita tilanteita uudesta näkökulmasta. Hänen viestinsä on yksinkertainen, mutta syvällinen: käyttäytyminen ei ole ongelma, vaan viesti.



Käyttäytyminen on hermoston puhetta

— Usein kuulee sanottavan, että lapsi haluaa vain huomiota, sanoo Heli Mäkelä, kokenut kasvatusalan kouluttaja ja vanhempien tukija.
— Mutta jos ajattelemme käyttäytymistä hermoston kielellä, alamme ymmärtää, että lapsi ei ole hankala, vaan hänellä on hankalaa.

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset joutuvat tasapainoilemaan arjen kiireen, ryhmäkoon, lasten yksilöllisten tarpeiden ja omien voimavarojensa välillä. Mäkelä tarjoaa kirjassaan työkaluja näihin tilanteisiin.

— Lapsen käytös ei ole tahallista uhmaa, vaan reaktio siihen, miltä sisällä tuntuu. Usein lapsi ei osaa tai voi kertoa oloaan sanoilla, joten hän kertoo sen toiminnalla, Mäkelä kuvailee.



Turvan tunne on kaiken perusta

Kirjan ytimessä on ajatus turvan tunteesta.
— Emme voi olla lapselle rauhoittava ankkuri, jos oma hermostomme huutaa ylikuormaa. Siksi kirjoitin myös aikuisen säätelystä. Se on ihan yhtä tärkeää kuin lapsen tukeminen.

Mäkelän mukaan kasvatuksessa on pitkään keskitytty siihen, miten lapsi saadaan käyttäytymään oikein. Mutta mitä jos lähdettäisiinkin siitä, että lapsi käyttäytyy jo niin hyvin kuin pystyy ja kysyttäisiin, mitä hän tarvitsee voidakseen paremmin?

— Meillä on taipumus keskittyä pinnalla näkyvään. Mutta pinnan alla on aina tunne, ja sen alla vielä syvempi tarve. Jos näemme vain käytöksen, näemme vain jäävuoren huipun.

“Lapsi ei ole hankala. Hänellä on hankalaa.”

Lapsi tarvitsee aikuisen kanssasäätelyä ei yksin pärjäämistä

Yksi kirjan tärkeimmistä käsitteistä on kanssasäätely: aikuisen kyky olla lapsen tukena tunteiden myrskyssä.
— Lapsi ei opi säätelyä yksin. Hän tarvitsee aikuisen, joka pysyy rinnalla, kestää tunnekuohun ja sanoittaa kokemusta, Mäkelä painottaa.

Monelle kasvattajalle tämä ei ole uutta, mutta se usein unohtuu. Arjessa on helppo lipsahtaa toimintaan, jossa aikuinen toistaa tuttuja keinoja, vaikka ne eivät toimi pitkällä tähtäimellä.

— Me toimimme niin kuin osaamme. Kirjani tarjoaa kuitenkin ymmärrystä ja vaihtoehtoja. Pienetkin muutokset aikuisen toiminnassa voivat vahvistaa lapsen turvaa ja vaikuttaa syvästi hänen minäkuvaansa.

Myös aikuinen saa olla epätäydellinen

Kirjassa korostetaan myötätuntoa paitsi lasta, myös itseä kohtaan.
— Me olemme ihmisiä. Me väsyimme, me mokataan. Mutta me voidaan pysähtyä, pyytää anteeksi, yrittää uudestaan. Se on jo itsessään mallintamista.

Mäkelän mukaan aikuisen kyky reflektoida omaa toimintaansa on avain lasten tukemiseen.
— Kirjan viimeinen osa on omistettu aikuiselle: miten oma lapsuus, oma hermosto ja omat säätelykeinot vaikuttavat arjen vuorovaikutukseen. Emme voi opettaa lapsille sellaista, mitä emme itse osaa tai saa käyttää.

Kasvatuksen tehtävä ei ole muokata lasta vaan nähdä hänet

Heli Mäkelän Näe lapsen käytöksen taakse on kirja, joka ei tarjoa nopeita ratkaisuja, vaan toivoa, ymmärrystä ja lempeää käytännöllisyyttä. Se muistuttaa, että jokaisen kiukun, vetäytymisen tai levottomuuden takana on lapsi, joka kaipaa yhteyttä. Ja aikuinen, joka voi sen hänelle tarjota myös silloin, kun on vaikeaa.

— Yksi suurimmista lahjoista, jonka voimme lapselle antaa, on tämä: Näen sinut. Olet turvassa.


Tutustu kirjaan