Yliherkkä reagointi aistimuksiin voi hankaloittaa lapsen osallistumista päivittäisiin rutiineihin ja ryhmätoimintoihin sekä niissä toimimista.

Lapsiryhmän toiminta on useimmiten ennakoimatonta ja aiheuttaa paljon erilaisia aistiärsykkeitä, joihin lapsi ei voi vaikuttaa. Äänet, visuaaliset virikkeet, tuoksut, kosketukset ja erilaiset uudet kokemukset voivat ylittää lapsen sietokyvyn.

Ongelmatilanteita tulee, kun lapsi kuormittuu liiallisesta aistitulvasta tai sellaisista ärsykkeistä, joita hänen hermostonsa ei pysty käsittelemään riittävästi. Aistikuormitus voi laukaista stressireaktion, joka voi ilmetä pakenemisena, aggressiivisuutena tai lamaantumisena. Aistimuksiin yliherkästi reagoiva lapsi tarvitseekin muita enemmän aikuisen apua vireystilan, tunteiden ja käyttäytymisen säätelyyn.

Varhaiskasvatuksessa voidaan yksinkertaisillakin keinoilla tukea lapsia, joilla on yliherkkää reagointia aistimuksiin.

Aikuisten tulisi vähentää ylimääräisten ärsykkeiden määrää, kiireen tuntua ja yleistä levottomuutta. Verhot, sermit ja muut ääntä pehmentävät materiaalit vaimentavat ääntä ja vähentävät tilojen kaikumista. Tyynyt, värit ja selkeys pehmentävät ympäristöä. Väliovia sulkemalla voidaan välttää turhien äänien kantautumista viereisistä huoneista. Lapsilla tulisi olla mahdollisuus käyttää esimerkiksi kuulosuojaimia, aurinkolaseja tai muita aistimusten määrää sääteleviä apuvälineitä tarvittaessa myös sisätiloissa. Tuttu ja turvallinen tila, oma paikka ja ylimääräisten siirtymisten välttäminen rauhoittavat mieltä ja suojaavat kuormittumiselta. Pienryhmätoiminta auttaa pienentämään aistikuormaa. Lasten kanssa tulisi myös keskustella siitä, miten lapset kokevat erilaiset tilat ja tilanteet. Lasten kokemusten huomioon ottaminen voi olla monin tavoin merkityksellistä.

Lapsen yksilölliset tarpeet ja ominaisuudet, kuten temperamentti, on otettava ohjauksessa huomioon. Arkaa, varovaista ja herkästi kontaktista vetäytyvää lasta ohjataan eri tavalla kuin helposti innostuvaa ja rohkeasti uusiin tilanteisiin heittäytyvää. Lasta ei tule pakottaa hänelle epämiellyttävään tekemiseen. Uteliaisuuden herättäminen ja harjoiteltavan asian yhdistäminen mukavaan tekemiseen yhdessä aikuisen kannustavan tuen kanssa auttavat tavoitteiden saavuttamisessa.

Yleisiä periaatteita
— Päivän kulun, ohjelman ja lukujärjestyksen tulisi toteutua suunnitellusti ja ennakoitavasti. Muutoksista on tärkeää ilmoittaa ajoissa, jotta niihin voi varautua.
— Lapsella on hyvä olla kullekin päivälle nimetty aikuinen, johon hän voi turvautua tarvittaessa. Lapsen täytyy kuitenkin voida turvautua jokaiseen läsnä olevaan aikuiseen.
— Aikuisten rauhallisuus ja yhteiset, kaikilla tiedossa olevat säännöt lisäävät lasten turvallisuuden tunnetta.
— Leikkiessään ja tehtäviä tehdessään lapsi tarvitsee rauhallisen paikan kuten muutkin. Ylimääräinen liike, äänet, valot ja ennakoimattomuus häiritsevät keskittymistä ja kuormittavat aisteja.
— Uusiin ja erilaisiin tapahtumiin, kuten retkiin ja teatteriesityksiin, tulee valmistautua ja etukäteen sopia lapsen kanssa, kuinka toimitaan, mikäli olo muuttuu hankalaksi. Ennakointi ja tukikeinot turvaavat onnistumista.

Lähde:
Anita Puustjärvi (toim.)
Aistitiedon käsittelyn vaikeudet
Ymmärrystä ja sujuvampaa arkea

Tämä uusimpaan tutkimustietoon nojautuva teos on ensimmäinen suomalaisin voimin toteutettu kirja aistitiedon käsittelyn vaikeuksista. Se sopii varhaiskasvatuksen ja koulun ammattilaisille, sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille ja vanhemmille sekä henkilöille, joilla on aistitiedon käsittelyn vaikeuksia.

Lue kirjasta lisää