Sosiaalis-emotionaalisissa ongelmissa on aina mukana myös yhteisö, jossa lapsi elää.

Yhteisö ja sen työntekijät voivat asettaa itselleen tavoitteita tukiessaan lapsen kasvua. Varhaiskasvatuksessa voidaan tukea lapsen itsetuntemusta ja itseluottamusta sekä auttaa saamaan positiivisia kokemuksia. Kasvatuksessa tulisi korostaa lapsen itsetunnon vahvistamista ja positiivisen minäkäsityksen tukemista. Tämä ei vaadi aina erillisiä opetustuokioita vaan voi tapahtua pienessä satuhetkessä tai vaikka ulkoilun tai pukemistilanteen yhteydessä.

Peilatessaan itseään työntekijän kautta lapsi saa emotionaalisen käsityksen itsestään. Työntekijän omat tuntemukset ja asenteet sekä niiden tiedostaminen auttavat lapsen kasvamista ja oppimista. Luottamuksellisen aikuiskontaktin syntyminen on erittäin tärkeää lapselle. Mitä läheisemmäksi joku aikuinen lapselle tulee, sitä enemmän lapsi uskaltaa turvallisuuden lisääntyessä antaa itsestään tähän suhteeseen ja sitä enemmän hän tuo tunteitaan ja ajatuksiaan esille. Tämänlaatuinen ihmissuhde on yksi suojaava tekijä ja antaa aineksia lapsen positiivisen mielenterveyden rakentumiselle (ks. Poijula 2018).

Tavoitteena on myös, että lapsi oppii vuorovaikutuksessa tunnekieltä teon ja toiminnan kielen lisäksi. Moniin lasta kiusaaviin tilanteisiin, joihin liittyy ahdistusta, pelkoa tai vihaa, lapsi on ehkä omaksunut vain toiminnan kielen tai hiljaisuuden, kielettömyyden. Tavoitteena on, että lapsi löytää nimet omille tunteilleen ja oppii ymmärtämään, mistä mikin tunnepuuska sai alkunsa. Tunteita ei tulisi kieltää, vaan niitä tulisi sietää ja ymmärtää. Hyvin helposti varhaiskasvatuksen työntekijä voi moralisoida ja syyttää lasta tai kieltää lapsen tunteet. Tunteiden kieltämisen sijasta ymmärtäminen ja kestäminen ovatkin pedagogille asetettuja vaatimuksia.

Hyvän kasvattajan tai opettajan tunnuspiirteitä on vaikea määritellä.

Hyviä luonteenpiirteitä tärkeämpää on se, miten nuo ominaisuudet yhdistyvät kokonaisuudeksi ja kuinka tietoinen työntekijä on persoonallisuutensa piirteistä, toiminnoistaan ja tunteistaan sekä näiden suhteesta toisiinsa. Realistinen minäkäsitys ja omien rajojen ja mahdollisuuksien tunnusteleminen ovat helppoja asioita sanoa, mutta itse kasvatustodellisuudessa ne ovat usein defenssien eli puolustusmekanismien peittmiä.

Kasvatus- ja opetusalan työntekijän jatkuva itsearviointi onkin olennaista etenkin sellaisten lasten kanssa, joilla on vaikeuksia sosiaalis-emotionaalisella alueella. Työntekijän vahva itsetunto, itsensä hyväksyminen ja osaaminen heijastuvat lapseen. Lapsen minä rakentuu sosiaalisten suhteiden kautta.

Vahvojen, empaattisten ja luotettavien aikuisten läheisyydessä on hyvä kasvaa.

Hyvä pedagogi ei ole aina iloinen, eikä hän kestä mitä tahansa.

Hyvän hänestä voi tehdä muun muassa se, että hän on kulloinkin tietoinen omista tuntemuksistaan ja kykenee pohtimaan niiden taustoja. Olennaista on, että työntekijä ei kaada kuormaansa lapsille tai syytä lapsia omista tuntemuksistaan. Hyvä kasvattaja voi olla vihainen, mutta hänen vihansa ei satuta lasta. Hän erottaa itsensä erilliseksi lapsesta eikä sotke omia ja lapsen tunteita toisiinsa. Kun työntekijä kertoo omista ilon, surun ja kiukun hetkistään, hän antaa lapselle myös esimerkin siitä, että pelottavista ja vihaa aiheuttavista asioista voi puhua mieluummin kuin purkaa ne väkivalloin toiseen tai pitää ne yksin sisällään.

Työntekijällä voi olla liian vaativia odotuksia itsestään kasvattajana. Aina tulisi olla ihana, hymyilevä ja ymmärtävä. Silloin työntekijä lähtee tavallaan mukaan lasten neuroottisiin odotuksiin ja yrittää vastata johonkin sellaiseen, mihin ei pysty. Jokainen on välillä harmistunut, ja tämä tulisi uskaltaa kertoa myös lapsille. Kun työntekijä on sinut oman harmistuksensa kanssa, se ei häiritse hänen työtehtäviään, eikä se luonnollisesti saa ollakaan este ammatilliselle toiminnalle.

Lähde: Päivi Pihlaja — Riitta Viitala (toim.)
Varhaiserityiskasvatus
Jutussa lähteenä myös Poijula, S. 2018. Resilienssi. Muutosten kohtaamisen taito. Kirjapaja.

Kirjassa kerrotaan tutkimusperusteisesti ja käytännönläheisesti, miten lapselle järjestetään hänen kasvuaan edistävä varhaiskasvatusympäristö sekä muu tarvittava tuki. Uudistetussa painoksessa on huomioitu varhaiskasvatuksen uudistunut lainsäädäntö tuen tasoineen ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022.


TILAA KIRJA KÄYTTÖÖSI