Pienten lasten kanssa työskentelevien aikuisten ylivoimaisesti tärkein ominaisuus ja työväline on heidän sensitiivisyytensä eli sydämen kompassi, joka ohjaa aikuisen toimintaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Sensitiivisyys on herkkyyttä tavoittaa toisen tunne ja kokemus sekä mukauttaa omaa toimintaansa suhteessa tähän tietoon. Sensitiivisyyskompassi oppaanaan aikuinen pystyy päättelemään, milloin hänen tulee keskittyä paijaamaan lasta sylissään ja milloin olisi aika saada lapsen huomio suunnattua muualle.

Kannattale lapsen uskoa hänen omasta pärjäämisestä

Lapsen ”houkuttelemista” ikävästä pois ei siis kannata pelätä. Toiset lapset saattavat juuttua tunteeseen turhan pitkäksi ajaksi ja kaipaavat siksi aikuisen rohkaisua kyetäkseen katsomaan eteenpäin. Yhtä tärkeää on kannatella lapsen uskoa siihen, että vanhemmat kyllä tulevat noutamaan tämän kotiin sovittuun aikaan esimerkiksi päiväunien tai ulkoilun jälkeen.

Jälleen sensitiivisyyskompassi kertoo, millä tavalla ja kuinka tiuhaan vanhempia ajatellaan. On turha säikähtää tai turhautua, mikäli lapsen ikävä nostaa päätään aina vanhemmista puhuttaessa. Siitä huolimatta mielikuvan vaaliminen on tärkeää. Mitä tutummaksi tullaan, sen helpompi on hahmottaa, milloin lapsen huomio kannattaa suunnata vanhemmista muihin puuhiin, kuten muiden lasten kanssa leikkimiseen tai piilosilla oloon yhdessä aikuisen kanssa.

Lähde:
Liisa Ahonen — Piia Roos
Untuvikot
Alle 3-vuotiaiden pedagogiikka
PS-kustannus, 2021

TILAA TÄSTÄ.