Hyvinvointi syntyy vuorovaikutuksessa ja kohtaamisissa, joissa on mahdollisuus rakentaa luottamusta kahden ihmisen välille ja lisätä turvallisuuden kokemusta. Kun lapsella on erityisiä haasteita, kuten puutteita sosiaalisissa ja emotionaalisissa taidoissa, sitä merkityksellisempää on aikuisen lämmin ja vahvistava tunneyhteys lapseen.
Yhdenkin aikuisen myötätuntoinen suhtautuminen ja rohkaisevat sanat voivat riittää. Keskeistä on nähdä lapsi puutekeskeisyyden sijaan paljossa onnistuvana ja arvokkaana yksilönä.
Positiivinen lapseen suhtautuminen ei ole temppukoulua, jonka tulokset ovat mitattavissa samassa hetkessä. Tärkeämpää on keinojen tai konstien sijaan rakentaa ympäristöä ja kulttuuria, jossa on läsnä laajamittaisesti jokaisen ihmisen arvostaminen ja jonka toiminnan ytimessä ovat arkiset pienet teot, kuten hyvän huomaaminen, osallisuuden vahvistaminen ja myötätuntoinen käyttäytyminen. Meistä jokaisella on taipumus tulla sellaisiksi, joiksi meitä innostetaan ja kannustetaan.
Hyvän huomaamisen kulttuurissa keskeistä on jokaisen — ihan kaikkien — osaamisen arvostaminen. Tällöin erilaisuus on todellinen rikkaus, ja positiivinen toisten huomioiminen on osa jokaista kohtaamista. Erilaisten vahvuuksien tunnistaminen toisissa ja niiden pohtiminen tuovat elämään syvyyttä. Tässä on kyse ajattelun taitojen kehittämisestä ja ihmisenä kasvamisesta. Hyvänhuomaamisen kulttuuriin tarvitaan oppivaa yhteisöä, jossa saadaan ja annetaan kannustusta sekä tukea. Keskeinen idea vahvuusperustaisessa opetuksessa on se, että hyvinvointi on opittava asia. Hyvän huomaaminen on ennen kaikkea tapa toimia, ja sitä kuvaa asenne, jossa napataan lapsia kiinni hyvänteossa.
Vastoin luuloa kehu ei hevin menetä arvoaan, vaan olemme kaikki enemmän tai vähemmän kehuvetoisia. Mitä enemmän lapsella on haasteita ja riskiä varhaiskehityksessään, sitä enemmän toistoa ja onnistumisten mikrohetkiin pysähtymistä tarvitaan. Mikrohetket ovat tuokioita, jotka henkivät vilpitöntä hyväksyntää. ”Näytätpä virkeältä” tai ”laitoitpa servetit kauniisti” ovat sanoitettuja mikrohetkiä, joissa aikuinen rakentaa myönteistä yhteyttä lapseen ja osallistuu näin myös tietoisesti lapsen stressin säätelyyn. Mikrohetket synnyttävät uusia mikrohetkiä, ja ne yhdessä voivat aikaansaada makrovaikutuksen, kuten hyvän illan, jossa väsymys tuottaa virkistävän unen ja näin mahdollistaa taas hienon seuraavan aamun.
Tekstin lähde: Lotta Uusitalo-Malmivaara — Kaisa Vuorinen
Huomaa hyvä! Vahvuusvariksen bongausopas
Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa
luonteenvahvuudet, huomaa hyvä, koulutukset, positiivinen kasvatus, positiivinen pedagogiikka