Monella varhaiskasvatuksen työntekijällä pyörii syksyllä paljon ajatukset tutustumisessa ja ryhmäytymisessä varsinkin uuden ryhmän kanssa.

Kun syksy menee pitemmälle, saattaa ajatukset siirtyä ryhmäytymisestä turhan varhain muihin asioihin. On mielestäni todella tärkeää pitää ryhmäytymisen teema mukana huomattavasti alkusyksyä pitempään, jotta myös aremmille lapsille annetaan riittävästi aikaa päästä osaksi ryhmää, jossa he kokevat olonsa niin turvalliseksi, että uskaltavat ilmaista itseään ilman mitään jännitystiloja.

Omassa ryhmässäni olen huomannut hyvin toimivaksi viikon ulkoleikki -käytännön, jolloin joka päivä ulos mennessä leikimme viikon ajan samaa leikkiä. Heti syksyn aluksi leikit ovat erilaisia nimileikkejä. Kun kaikki lapset muistavat toistensa nimet, voidaan siirtyä muunlaisiin tutustumis-, ryhmäytymis- ja pari/ryhmätyötaitoja tukeviin leikkeihin.

Näiden leikkien kaveriksi olen kokenut todella hedelmälliseksi lisätä syvällisempää pohdinnallisempaa työskentelyä liittyen niihin tunteisiin, mitä ryhmän aloitukseen voi liittyä. Siihen Sisu Sukkelan rohkeuskortit ovat omiaan. Korteista löytyy Pomenian taikamaailmaan liittyvä pieni tarina sekä tehtävä. Kortit käsittelevät laajasti hyvin monenlaisia tilanteita, missä rohkeutta voisi tarvita (esim. kiusaaminen, esiintyminen, tunteista kertominen tai vaikkapa puuhun kiipeäminen).

Kaikilla lapsilla rohkeus ei lisäänny muutaman viikon tai edes kuukauden tutustumisleikkien leikkimisen jälkeen. Uuteen ryhmään tuleminen ja siellä jutteleminen voi jännittää pitkäänkin. Korttien avulla lapset tulevat paremmin sinuiksi itsensä kanssa, kun pääsevät keskustelemaan tunteistaan sekä tutustumaan rohkeuteen ja löytämään rohkeutta itsestään, mutta bongaamaan sitä myös muista.

Korttien kanssa käsi kädessä kulkee sujuvasti Sisu Sukkela sankarina -kirja, joka on ihana kuvakirja valloittavilla kuvituksilla. Kirjassa seikkaileva Sisu-lohikäärme osaa ja uskaltaa paljon enemmän kuin itse tietääkään. Kirja kertoo ihanasti yrittämisestä, uskaltamisesta, peloista ja samalla ystävyydestä. Tämän kirjan olen tykännyt lukea ensin ennen rohkeuskortteihin siirtymistä.

Kirjan kuvat herättivät eskariryhmäni lapsissa kiinnostuksen. He tutkivat kuvien yksityiskohtia niitä innolla kommentoiden. Myös tarinan sisältö sai heidät pohtimaan rohkeutta ja keskustelemaan omista peloistaan.

Arimmat lapset eivät tokikaan heti osallistuneet keskusteluun, mutta kun ryhmän lapset jakoivat varauksettomasti kokemuksiaan omista peloistaan, toi se aremmillekin lapsille rohkeutta osallistua itsekin keskusteluun ja sanoittaa omia tunteitaan. Kun jännittämisestä ja peloista keskustellaan yhdessä kirjan ja korttien parissa, on tunteista kertominen arjessakin helpompaa ja luontevampaa. Esimerkiksi eskareiden rentoutushetkellä saattaa lapset syksyn alussa helposti sanoittaa koti-ikävää. Aikuisen tärkeänä tehtävänä on kuunnella lapsia ja sanoittaa ääneen heidän tunteitaan ja pelkojaan. Kun aikuinen sanoittaa näitä tunteita ääneen, uskaltaa muutkin lapset kertoa myös omasta koti-ikävästään. Tästä syntyy monesti hyvää keskustelua.

Jos jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru puolitettu, niin sama pätee myös jaettuun pelkoon. Kun kirjan ja korttien teemoja käy lasten kanssa läpi säännöllisesti, alkaa uskallus pikkuhiljaa kasvaa kasvamistaan.

Kirjoittaja varhaiskasvatuksen opettaja Outi Kosunen

Tilaa Outin kirjasuosituksia täältä!

Lue muitakin arvioita