Vaikka erilaiset kirjaamistehtävät ovat lisääntyneet eri koulutusasteilla, ei kirjaaminen sinänsä ole uusi asia koulutusorganisaatiossa. Opettajat ovat kautta aikain kirjanneet muistiin oppijoita koskevia seikkoja. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa lasten havainnointia ja havainnointien kirjaamista on tehty jo noin sata vuotta sitten (esim. Lindgren & Grunditz, 2020).

Kirjaamisen luonteessa on kuitenkin tapahtunut olennainen muutos, kun siitä on tullut velvoittavaa. Tällöin kirjaamisen on täytettävä kyseiselle asiakirjalle asetetut lakisääteiset tehtävät ja sen on pystyttävä välittämään tietyt asiat asiakirjan muille käyttäjille (Yell & Stecker, 2003).

Kyse ei ole enää pelkästään opettajan oman työn tueksi tekemistä kirjauksista, vaan asiakirjalla on myös yleisö — ja samalla potentiaaliset arvioijat. Kirjaamiseen voikin liittyä monenlaista epävarmuutta esimerkiksi opettajan oppijasta tekemien havaintojen oikeellisuudesta samoin kuin kirjausten eettisyydestä, kun sen lukijoina ovat vähintäänkin oppijan vanhemmat ja usein myös oppija itse (ks. Alasuutari & Vehkakoski, 2023).

Kirjaamisen lisääntymisestä ja ehkä siihen liittyvistä epävarmuuksista kertoo kirjaamistehtävistä käyty kriittinen keskustelu julkisuudessa. Keskustelussa on kiinnitetty huomio muun muassa pedagogisten asiakirjojen ja erilaisten ”lippu-lappu-lomakkeiden” (Lyytinen, 2023) täyttämisen vaatimaan aikaan (ks. myös Holopainen, 2022).

Hyvä pedagoginen kirjaaminen -kirjan tavoitteena on tukea niin opettajaksi opiskelevia kuin ammatissa toimivia opettajia pedagogisten asiakirjojen kirjaamisessa niin, että lappuluonteestaan huolimatta pedagogiset asiakirjat eivät muodostuisi ikään kuin opettajan ”oikean” työn päälle asettuvaksi tehtäväksi vaan välineeksi, joka olennaisella tavalla tukee opettajan työtä ja samalla oppijaa.

Tavoitteenamme on rakentaa yhteistä, kaikki koulutuspolun vaiheet kattavaa hyvän pedagogisen kirjaamisen tapaa, joka osaltaan luo myös jatkuvuutta oppijan polulle varhaiskasvatuksesta aina toiselle asteelle.

Kirjassa kuvataan kirjaamisen periaatteita yhteisesti varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle.

Hyvä pedagoginen kirjaaminen toimii parhaimmillaan opettajan työn tukena ja takaa oppijalle huolellisesti suunnitellun opetuksen ja tuen. Kirjaamisessa on kyse siitä, mitä asiakirjoihin kirjataan ja miten kirjaamista tehdään. Kirjamme keskeinen sisältö on yhtäältä kirjaamista ja dokumentaatiota koskevan ymmärryksen rakentamisessa sekä toisaalta konkreettisten kirjaamisen tapojen tutkimusperustaisten käytäntöjen ohjeistamisessa.

Vastaamme kirjassa vahvemmin kysymyksiin, miksi ja miten kirjaamista tehdään kuin kysymykseen mitä asiakirjaan kirjataan, sillä asiakirjojen sisältöä koskevat kysymykset ovat kontekstisidonnaisia, kunkin koulutuspolun vaiheen lainsäädännöstä riippuvaisia ja oppijakohtaisia. Näin ollen vain oppijan hyvin tunteva ammattilainen voi yhdessä oppijan, vanhempien ja muiden verkoston toimijoiden kanssa valita tarkoituksenmukaisen sisällön kullekin asiakirjalle.

Yhdessä kirjassa emme pysty vastaamaan kaikkiin kirjaamista koskeviin kysymyksiin, mutta toivomme kirjan antavan opettajille ja muille ammattilaisille välineitä tarkastella kirjaamista osana työtään sekä laatia pedagogisia asiakirjoja tutkimukseen perustuvia toimintatapoja soveltaen.

Lähde & tekstin kokonainen lähdeluettelo: Maarit Alasuutari — Noora Heiskanen — Anja Rantala — Tanja Vehkakoski
Hyvä pedagoginen kirjaaminen
Oppimista tukeva dokumentointi käytännössä

Sanoilla on merkitystä - opi kirjan avulla hyvän kirjaamisen salat!

Pedagogiset asiakirjat ovat osa varhaiskasvatuksen ammattilaisen työtä. Asiakirjat luovat perustaa pedagogiikan järjestämiselle sekä ohjaavat tuen käytäntöjä. Ne myös muovaavat lapsesta rakentuvaa kuvaa.

Hyvä pedagoginen kirjaaminen -teoksessa tarkastellaan muun muassa

1. dokumentaatioiden, dokumenttien ja asiakaskirjojen merkitystä.

2. hyvän pedagogisen kirjaamisen käytäntöjä esimerkiksi miten tuen järjestämisen kannalta välttämättömänä pidetty tieto kirjataan asiakirjoihin.

3. asiakirjojen moniäänisyyttä eri osapuolten esimerkiksi lapsen ja vanhempien näkemysten ilmenemistä asiakirjoissa.

4. kirjaamisen monipuolistamista esimerkiksi persoonakeskeistä kirjaamista, ääri-ilmaisujen välttämistä, olemassa olevien taitojen ja tämänhetkisen kehityksen painottamista.

Lue lisää