Nykyään on upeaa, kuinka helposti saatavilla on runsaasti nopeasti luettavaa ja käytännönläheistä varhaiskasvatusmateriaalia, joka sujahtaa suoraan arkeen. Ne tuovat minulle iloa ja motivaatiota työhöni. Tällä kertaa päätin kuitenkin tarttua syvällisempään teokseen: Anita Puustjärven toimittamaan Aistitiedon käsittelyn vaikeudet -kirjaan, jonka äärellä pysähtyminen ja ajan ottaminen kannattaa.



Haluan kannustaa kaikkia varhaiskasvatuksen parissa työskenteleviä tutustumaan myös teoreettisempaan kirjallisuuteen. Sen tarjoama syvällinen ymmärrys rikastuttaa pedagogista ajattelua ja auttaa kehittämään laadukasta toimintaa päiväkodissa ja esiopetuksessa. Tämä teos on erinomainen esimerkki siitä, kuinka teoria voi konkretisoitua käytännön työssä.

Kirja avaa laajasti aistitiedon käsittelyn merkitystä ja tarjoaa arvokasta tietoa lasten tuen tarpeiden tunnistamiseen. Yhä enemmän ymmärretään, kuinka aistitiedon käsittelyn vaikeudet voivat vaikuttaa lapsen oppimiseen ja arkeen. Tämä tekee kirjasta kullanarvoisen myös vanhemmille, joilla on kokemusta näistä haasteista joko omassa lapsessaan tai itsessään.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka haluavat tukea läheisiään paremmin ja luoda ymmärtäväisemmän arjen.

Lukiessani huomasin ilokseni, kuinka kirjan alkuosa, jota aluksi pidin teoreettisesti kuivempana, avautuikin yllättävän kiehtovana. Biologinen näkökulma tarjosi minulle uusia oivalluksia lasten haasteiden ymmärtämiseen ja toiminnan suunnitteluun. Aivojen ja käytännön toiminnan yhteys oppimiseen on kiinnostanut minua jo pitkään, ja tämän kirjan ansiosta sain laajennettua ymmärrystäni myös aistien vaikutuksesta siihen.

Erityisen kiehtovaa oli hahmottaa, kuinka tietyt aivoalueet kytkeytyvät lasten tuen tarpeisiin. Esimerkiksi etuotsalohko säätelee tarkkaavaisuutta, tunteita ja toiminnanohjausta — ei siis ole yllättävää, että haasteet yhdellä näistä osa-alueista näkyvät usein myös muissa. Samoin päälakilohkon vastuulla ovat sekä motoriikka että hahmottaminen, joten jos lapsella on vaikeuksia liikkumisessa, ne voivat heijastua myös muihin taitoihin. Kirja vahvisti käsitystäni siitä, kuinka tärkeässä roolissa käsien tuntoaistimukset ja käsillä työskentely ovat kuullun puheen ymmärtämisessä, muistamisessa ja oppimisessa.

Kirja muistuttaa, miten tärkeää on tunnistaa aistitiedon häiriintymisen taustatekijät. Menneisyyttä emme voi muuttaa, mutta ympäristötekijöihin voimme vaikuttaa. Varhaiskasvatuksessa on mahdollista luoda tukevampia puitteita lapsille. Kirjassa käsitellään opittujen mallien ehdollistumista ja sitä, miten niistä voi tarvittaessa oppia pois. Tärkeintä on, ettei lapsen haastavaa käyttäytymistä leimata huonoksi, vaan pysähdytään miettimään, mistä se kumpuaa.

Kirja tarjoaa runsaasti pohdittavaa ja käytännön vinkkejä siitä, kuinka ympäristöä voi muokata, erilaisia apukeinoja hyödyntää ja tukea lasta arjessa. Kiinnostavana yksityiskohtana opin, ettei aistitiedon käsittelyssä ole herkkyyskausia, vaan sitä muovaavat lapsen varhaisvuosien kokemukset.

Jos haluat syventää ymmärrystäsi aistitiedon merkityksestä ja siitä, miten se vaikuttaa lasten oppimiseen ja hyvinvointiin, tämä kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Suosittelen lämpimästi!

Kirjoittaja varhaiskasvatuksen opettaja Outi Kosunen

Tilaa Outin kirjasuosituksia täältä!

Lue muitakin arvioita