Lasta stressaavat ja voimakkaita tunteita aiheuttavat tilanteet voivat helposti eskaloitua konflikteiksi, erityisesti silloin, kun lapsen tarpeisiin ei ehditä tai pystytä vastaamaan ajoissa.



Skotlantilainen neurokirjon lasten kokemuksiin erikoistunut kirjailija Katy Elphinstone (2024) on koonnut lasten kuvauksia tunneromahduksista. Näissä tilanteissa lapsen käytös voi vaikuttaa ulospäin hurjalta, mutta se, mitä lapsi näyttää, on vain pieni osa siitä, mitä hän todella kokee.

Lapsen omat sanat valottavat kokemuksen voimakkuutta:

• “Kaikki on kymmenen kertaa äänekkäämpää ja kirkkaampaa. On mahdotonta ajatella, eikä omaan kehoon ole mitään kontrollia. Yhtäkkiä kaikki puhuvat vierasta kieltä, jota en ymmärrä, ja tutut ihmiset näyttävät vierailta.”
• “Vaikea tunne kasvaa sietämättömäksi tuskaksi. Silloin satutan itseäni ja yritän epätoivoisesti saada tunteen pois minusta.”
• “Tuntuu kuin räjähtäisin kohta. Lyön ja puren itseäni ja revin hiuksiani, etten hakkaisi päätäni. Tunnen äärimmäistä turhautumista ja toivottomuutta.” (Mukaillen Elphinstone, 2024.)

Näiden kokemusten ymmärtäminen auttaa meitä aikuisia pysymään lapsen puolella ja suhtautumaan hänen vaikeisiin tunteisiinsa myötätunnolla ja ymmärryksellä. Lapsi ei ole hankala, vaan tilanne on hänelle hankala. Hän pyrkii selviämään vaikeassa ja ehkä jopa kestämättömässä tilanteessa niillä keinoilla, jotka hänellä ovat käytettävissään.

Aikuisten tehtävä on auttaa lasta löytämään turvallisemmat ja rakentavammat tavat käsitellä vaikeita tunteita. Tämä edellyttää sekä tilanneherkkyyttä että kykyä katsoa lapsen käytöstä syvällisemmin — nähdä pinnan alla oleva inhimillinen tarve turvaan, ymmärrykseen ja apuun.

MUUTAMA VINKKI VÄHÄELEISEEN KOHTAAMISEEN HAASTAVASSA TILANTEESSA (MUKAILLEN ELVÉN 2010; 2017):

1. Keskity hengittämään ja pitämään mielesi ja kehosi rauhallisena. Tämä on pohja sille, että sinun on mahdollista toimia tietoisesti ja välittää rauhan tunnetta lapselle.

2. Puhu rauhallisella äänellä tai älä puhu lainkaan. Voit sanoittaa lapsen kokemusta ja validoida hänen tunnettaan.

3. Anna lapselle tilaa. Jos lapsi menee kauemmas sinusta, ota itsekin pari askelta taaksepäin. Jos lapsi menee esi- merkiksi pöydän alle, anna hänen olla siellä.

4. Älä vaadi katsekontaktia. Katsekontakti vahvistaa tunnetartuntaa ja voi kuormittaa lasta entisestään.

5. Odota. Aina ei tarvitse tehdä yhtään mitään — vain olla läsnä ja malttaa odottaa.

6. Vaihtakaa tarvittaessa kasvattajaa. Tunne on muodostunut tilanteessa olevan lapsen ja kasvattajan välille, joten aikuisen vaihtaminen voi laukaista tilanteen. Tämä ei ole luovuttamista vaan vahvaa ammatillisuutta ja hyvää tiimityötä.

Muokattu ote:
Maria Matilainen & Salla Hewitt
Neurokirjon lapsi varhaiskasvatuksessa

Lähde myös Elphinstone, K. 2024. How to raise happy neurofabulous children. Kingsley.
Elvén, B. H. 2014. Kenen ongelma? Haastavat tilanteet koulun arjessa. Kehitysvammaliitto.
Elvén, B. H. 2017. Disruptive, stubborn, out of control? Why kids get confrontational in the classroom and what to do about it. Kingsley.


Teos tarjoaa varhaiskasvatuksen ammattilaisille työkalupakin, jonka avulla voi löytää ratkaisut neurokirjon lapsen kohtaamiseen ja tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Esitellyt toimintamallit hyödyttävät aivan kaikkia lapsia. Kirjassa käsitellään myös toimivaa yhteistyötä vanhempien ja kuntoutusalan ammattilaisten kanssa.


Tutustu kirjaan lisää

Neurokirjon lapsi varhaiskasvatuksessa -webinaarikoulutus