Olen käyttänyt nyt useamman viikon ajan Pedapuun Vuodenaikalorukortteja. Ihastuin ensimmäisenä korttien kuvitukseen. Kuvituksen tyylistä tuli mieleeni lapsen tapa hahmottaa maailmaa, koska korttien kuvissa on nostettu esiin ihania yksityiskohtia -samaan tapaan kuin lapsikin pysähtyy luonnon ihmeitä ja niiden yksityiskohtia ihastelemaan ja tutkimaan. Ja näihin korttien yksityiskohtiin onkin moni lapsi huomionsa kiinnittänyt.

Ryhmäni eskarit ovat tykänneet kovasti näistä korteista. Kortit ovat herättäneet paljon keskustelua ja kiinnostusta lapsissa. Aina kun joku lukemaan oppinut lapsi tai minä aloin kuvan tutkimisen jälkeen lukemaan kortin takana olevaa lorua, hiljentyivät lapset ihanasti kuuntelemaan. Lorut olivat heille selkeästi mielenkiintoisia. Ne tukevatkin hyvin lasten kielen kehitystä, mutta antavat samalla myös luontoon ja ympäristöön liittyvää tietoa.

Nämä loruihin liitetyt ”tietoiskut” herättivät lasten mielenkiinnon, ja myös niistä syntyi mukavasti keskustelua. Monestihan lorukorttien lorut eivät anna kovin paljon tai yksityiskohtaista oikeaa tietoa, mikä näissä vuodenaikaloruissa oli puolestaan ilahduttava yllätys. Kortit todellakin tukevat siis myös vuorovaikutusta. Erityisesti lapset innostuivat kuitenkin korttien kuvituksesta, joka aiheutti paljon tunteita lapsissa. He olivat niistä nimittäin aivan ihastuksissaan.

Kortit ovat toimineet tosi hyvin odottelutilanteissa tai esim. aamupiirillä alustuksena päivän toimintaan tai ihan muuten vaan. Kortit ovat todella helpot ottaa käyttöön, koska ne on värikoodattu vuodenaikojen mukaan omilla väreillään. Tällaisia arkea helpottavia yksityiskohtia opettajana arvostan.

Vaikka minulta löytyy monenlaisia materiaaleja sadutus -menetelmän hyödyntämiseen, en ollut kuitenkaan koskaan aiemmin tehnyt sadutusta lorukortteja hyödyntämällä. Tämä vinkki tuli lorukorttien mukana. Olimme harjoitelleet sadutusta jo aiemmin, joten toimintatapa oli lapsille tuttu. Nyt päätimme tehdä ”ryhmäsadutuksen”. Kahdessa eri pienryhmässä lapset saivat yhdessä päättää yhden kortin, josta ryhmän yhteinen tarina lähtisi liikkeelle.

Tutkimme kortteja, joista molemmat ryhmät äänestivät yhden kuvan. Valinta tehtiin täysin visuaalisesti; loru päätettiin lukea äänestystuloksen selvittyä. Toinen ryhmä valitsi kuvan, jossa omenapuun oksassa oli omenoita, ja yhdessä omenassa oli pieniä ikkunoita ja ovi, josta toukka kurkisti. Haluan kuitenkin keskittyä nyt oman ryhmäni kokemukseen. He valitsivat kuvan, jossa pieni pupu istuu ruoholla ja katselee oravien leikkiä koivussa. Taivaalla näkyy sateenkaari. Kuva vaikutti suuresti lasten tunteisiin, ja suorastaan valloitti lasten sydämet! Vasta kuvan tutkimisen jälkeen luimme runon:

”Sateen jälkeen,
kun aurinko loistaa,
alkaa sateenkaari värejänsä toistaa.
Pupu ihailee värejä kesäturkissaan,
on vaihtanut värinsä jo ruskeaan.
Nauttii oravatkin nyt iloiten säästä,
löytyykö aarre sateenkaaren päästä?”

Aloitimme sadun sanoilla ”Olipa kerran..”. Vuorotellen lapset lisäsivät tarinaan oman osuutensa. Lapset olivat aivan innoissaan osallistumassa tähän ja kuuntelivat kiinnostuneina, mitä toisilla oli sanottavana. Lopuksi luimme tarinan kokonaisuudessaan. Lapset eivät halunneet muuttaa tarinaan mitään, joten pääsimme suoraan nimen äänestykseen.

Lorukortin kuva ja lasten oma satu jäi kuitenkin vahvasti heidän mieliinsä. Olimme aloittamassa eskareiden rentoutushetkeä. Kuten joka perjantai, lapset muistuttivat aikuisia joka perjantaisesta satuhieronta -rentoutuksesta. Se on heille todella tärkeä ja mieleinen hetki. En ollut ehtinyt ennakkoon suunnitella, minkä sadun ottaisimme satuhierontaan, niinpä ehdotin, että käyttäisimmekin molempien pienryhmien valitsemien lorukorttien loruja satuhieronnan pohjalta; tekisimmekin loruhieronnan. Lapset innostuivat tästä ajatuksesta, mutta tämä ajatus ehti nopeasti jalostua heidän päässään, kun joku keksi, että piirtäisimmekin kaverin selkään pienryhmien keksimät omat tarinat. Loistava idea! Tuumasta toimeen! ❤️

Lapset asettuivat lattialle piiriin kasvot toisen selkää kohti, ja piirsivät ensin yhden pienryhmän sadun, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa, jolloin lapset pääsivät piirtämään toisen vieruskaverinsa selkään toisen pienryhmän sadun. Luokka oli aivan äänetön! En tiedä, olenko ikinä nähnyt heitä niin keskittyneinä, täysin läsnä siinä hetkessä! Välillä joku lapsi hihkaisi ylpeänä, että ”Tuo oli minun keksimä kohta!”. Kun satuhieronta oli päättynyt, nousivat lapset piiristä silmät sädehtien aivan mielettömän tyytyväisinä ja onnellisen näköisinä omille patjapaikoilleen. Todella monet lapset kommentoivat, miten upeat molemmat sadut olivat! Heidän kommenteistaan paistoi se, miten valtavan vaikutuksen tällainen työskentelytapa oli heihin tehnyt. He olivat niin ylpeitä saduista ja omasta osuudestaan sadun syntyyn.

Koska lapset ihastuivat kortteihin niin syvästi, laitoin lorukortit vielä magneetilla liitutauluun kiinni, jotta jokainen halukas voisi käydä niitä ihastelemassa. Ja monta lasta siinä kävikin pyörähtämässä monen päivän ajan: ihastelemassa kortin kuvaa, söpöä pikku pupua tai vain vertaamassa, millaisia yhtymäkohtia kuvalla ja heidän tarinallaan oli.

Myöhemmin aiomme vielä jatkaa työskentelyä, jolloin lapset pääsevät jokainen halukas vuorollaan näyttelemään heidän oman tarinansa. Täytyy kyllä sanoa, että tämä hetki lukeutuu koko kauneudessaan eittämättä yksiin parhaimmista työmuistoistani! ❤️

Kirjoittaja:
Outi Kosunen
Varhaiskasvatuksen opettaja

Tilaa Outin kirjasuosituksia täältä!