Tweet

Millainen peili olet lapselle?

Ote Näin tuet lapsen itsesäätelyä -kirjasta:

Ihminen elää jatkuvassa peilaussuhteessa toisiin.

Perusviritys peilaamiselle voidaan havaita jo vastasyntyneillä. Peilisolujärjestelmä koostuu laajasta aivojen eri osia yhdistävästä hermosoluverkostosta.

Liikkeet ja niihin kytkeytyvät tunteet peilautuvat tämän verkoston kautta. Peilisolujärjestelmä aktivoituu aina kun ihminen havaitsee liikkeen ja siihen liittyvän tunnetilan. Esimerkiksi eleet, ilmeet ja kehonkieli ovat tunnetiloista kertovia liikkeitä.

Tunteet toisin sanoen tarttuvat — tahdoimmepa tai emme. Lapsi peilaa aikuisesta, miten esimeriksi pelkoon pitää suhtautua. Pelästyvä lapsi vilkaisee aikuista turvaa hakiessaan. Jos aikuinenkin pelästyy, peilautuminen vahvistaa pelästymistä. Rauhallisena pysyvä aikuinen sen sijaan heijastaa, että epämukava tunne ei ole vaarallinen ja siitä selviää.

Kun aikuinen katsoo lasta hyväksyvästi ja myötämielisesti, lapsen kokemus hyväksytyksi tulemisesta vahvistuu. Välinpitämätön, kiireinen aikuinen saa lapsessa aikaiseksi epämukavan olon.

Peilautuminen on käynnissä koko ajan kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Vuorovaikutuksesta vastuullisena olevan on syytä pysähtyä miettimään, minkälaisena peilinä hän toimii.

Pohdittavaksi
• Oletko huomannut tunteiden tarttumisen lapsiryhmässäsi tai työyhteisössäsi?
• Miten voit ylläpitää myönteisiä tunteita lapsiryhmässä?

Lähde: Taina Sainio — Riikka Pajulahti — Nina Sajaniemi
Näin tuet lapsen itsesäätelyä
Hyvinvoinnin pedagogiikka varhaiskasvatuksessa

TILAA KIRJA TÄSTÄ.