Tweet

Takaa lapselle lempeä kohtaaminen tunnehetkissä

Neljä kohtaa tunneälyn opetteluun konfliktitilanteessa!

Tunneälyä ei itsessään voida opettaa aivan kuin ei älykkyyttäkään, mutta voimme vahvistaa sen käyttöä arjessamme.

Tunneälyn opettelu auttaa jokaista lasta henkilökohtaisessa kasvussaan saavuttamaan itselleen tärkeitä elementtejä ja hyvinvointia pitkälle tulevaisuuteen. Jokainen lapsi saa oppia yleismaallisia totuuksia tunteiden syntymisestä, vaikutuksesta ja säätelystä ja sen positiivisista vaikutuksista yksilön elämään.

Tunnehetkellä lapsi on joko todella vastaanottavainen saamalleen tunneohjaukselle, koska tunne on juuri käynnissä, tai sitten lapsi on liian tunteen vallassa eivätkä aivot osaa ottaa uutta oppia vastaan. Silloin asiaan on hyvä palata tietoisella tunneopetuksen hetkellä.

Käytännössä tunneälyn osa-alueiden opetteleminen lapsen kanssa esimerkiksi konfliktitilanteessa voisi edetä seuraavanlaisen kaavan mukaan:

1. Tunteiden oivaltaminen: Ohjaa lasta kuuntelemaan, esittämään kysymyksiä ja kuvailemaan, mitä hän on ymmärtänyt, jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä. Varmista, että lapsi on tulkinnut tilanteen oikein. Yleisesti nousevia tunteita ovat epäreiluus, vihaisuus ja surullisuus. Tavoitteena on totuudenmukainen tilannekartoitus.

2. Tunteiden käyttäminen: Ohjaa lasta selvittämään, millaisia ajatuksia nyt vallitsevat tunteet ja tilanteen kulku aiheuttavat. Lapsi voi pohtia omalta osaltaan sekä toisen osapuolen näkökulmasta. Yleisesti nousevia reagointitapoja ovat syyttelykeskeisyys, itsensä puolustaminen ja vetäytyminen. Tavoitteena on tunnistaa, millaisiksi lauseiksi lapsen ajatukset kyseisessä tunnetilassa voitaisiin kiteyttää.

3. Tunteiden hyväksyminen: Käy yhdessä lapsen tai lasten kanssa läpi, mitä seurauksia kyseisillä tunnetiloilla voisi olla eli millaisia reaktioita ne voivat aiheuttaa ja miten lapsen tekisi automaattisesti mieli käyttäytyä. Lapsen kanssa voi ennakoida, mitä mahdollisesti tilanteessa tapahtuisi seuraavaksi sekä aikuisen läsnä ollessa että ilman aikuisen väliintuloa. Automatisoituneina käytösmalleina voi olla esimerkiksi vetäytymistä, äänen korottamista, itkemistä, pelkoa tai helpottuneisuutta. Tavoitteena on arvioida potentiaalisia tunneskenaarioita ääneen.

4. Tunteiden hallitseminen: Pohdi lapsen kanssa edellä nousseita tunteita ja reaktiota ja koettakaa nähdä tilanne realistisesti. Mitä tilanteessa itse asiassa faktat huomioon ottaen on tapahtunut tai tapahtumassa? Mistä itseisarvosta käsin lapsi nyt kokee tunteitaan? Mikä järjellä katsottuna olisi oikea ratkaisu tilanteen selvittämiseksi? Taustasyinä negatiivisia tunteita voivat luoda leikkiajan vähyys, leikkitilojen ahtaus, koti-ikävä, erilaiset leikkitottumukset ja stressin kokeminen. Tavoitteena on selvittää ja sanoittaa pohjimmaiset syyt tunnetiloihin ja konfliktin syntyyn sekä yrittää ratkaista nämä kaikkia osapuolia kunnioittavalla tavalla.

Lähde: Mirja Köngäs
Tunneäly varhaiskasvatuksessa
PS-kustannus, 1. painos 2019


TILAA KIRJA TÄSTÄ.