Elina Välimäki

Ei unohdu koskaan

Henkirikoksen jäljet

Henkirikos on julma, luonnoton kuolinsyy. Tuo kohtalokas tapahtuma mullistaa uhrin omaisten ja läheisten elämän täysin. Henkirikosuhrien läheiset eroavat muista surevista, ja heidän kohtaamisensa vaatii paljon myös kokeneelta ammattilaiselta. Millaista kriisiapua uhrien omaiset ja läheiset kaipaavat ja millaisten tukimuotojen piiriin heidät voi ohjata? Miten he kokevat poliisin, oikeuslaitoksen, sosiaali- ja terveydenhuollon ja median toiminnan? Kuinka heidän kokemuksensa voitaisiin paremmin ottaa palveluissa huomioon?

Tässä kirjassa tarinansa kertovat ihmiset, joiden perheenjäsen on kuollut henkirikoksen uhrina. Omaisten lisäksi äänen saavat eri alojen ammattilaiset, jotka valottavat henkirikosten jälkien syvyyttä ja moninaisuutta.

Otteita kirjasta:

Kun läheisen kuoleman on aiheuttanut henkirikos, liittyy tilanteeseen surun lisäksi myös rikoksentekijän herättämiä, joskus vaikeasti hallittavia tunteita. Voimakkaimmillaan ne saattavat ruokkia kostoajatuksia. Uhrin omaisen loputon viha henkirikoksen tekijää kohtaan voi vierestä seuraten näyttää kovertavan surevaa ihmistä ja katkeroittavan hänet. Esimerkiksi vuosikausia vievä kamppailu eri oikeusasteissa kuluttaa vääjäämättä omaisten voimavaroja.

——

Tapio kertoo, että trauma-asiakasta hoidettaessa on tärkeää varoa uudelleen aktivoimasta traumaa. ”Sitä, mikä on jo valmiiksi rikki, ei pidä särkeä.” Hän toteaa, että trauma voi aktivoitua uudelleen terapiatyöskentelyssä.

——

Omaisten tilanne on niin vaikea ja vakava, että heidän inhimillinen ja hyvä kohtaamisensa vaatii myös työntekijältä paljon. Poijulan mukaan monet työntekijät kokevat, ettei heillä ole riittäviä valmiuksia hoitaa ja auttaa henkirikosuhrien omaisia. Hän tietää tilanteista, joissa psyykkistä apua hakeneet ovat jääneet tyhjän päälle.