Annarilla Ahtola (toim.)

Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen

Itsensä ja toisen kanssa toimeen tuleminen on taito siinä missä moni muukin, ja sitä voi oppia ja opettaa erilaisin tavoin.

Koulun ensisijainen tavoite on lasten ja nuorten hyvän kasvun, kehityksen ja oppimisen edistäminen ja turvaaminen. Ongelmiin ja pahoinvointiin keskittymisen sijasta pitäisi ensi sijassa kuitenkin keskittyä hyvinvointiin. Mielenterveyden suhteen asia on liian usein kääntynyt päälaelleen: sitä aletaan miettiä vasta, kun siinä on jo ongelmia.

Oppimista ja kasvua sekä opetusta ja opiskeluhuoltoa ei voi erottaa toisistaan. Opettaja on koulussa kaiken tekemisen keskushenkilö, sillä hän tapaa lapset ja nuoret koulussa päivittäin ja tuntee heidät henkilökohtaisesti.

Tämä teos antaa opettajille konkreettisia välineitä hyödyntää psykologista osaamista omassa työssään ennaltaehkäisevästi. Kirjasta saa ideoita muun muassa siihen, miten häirikkö hiljennetään hyvällä, milloin oppilaiden yksilöllisyyttä tulisi tukea, milloin taas lisätä samankaltaisuutta ja miten ryhmän vuorovaikutus saadaan muutettua entistä paremmaksi.

Kirja konkretisoi, kuinka psykologista tietoa ja taitoa voidaan käyttää peruskoulussa siten, että se edistää kaikkien koululaisten hyvinvointia ja mielenterveyttä, ei vain niiden, jotka ovat psykologin asiakkaana. Kirjan kehyksenä on kehityspsykologinen tutkimus- ja kokemusperäinen tieto siitä, mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. Kirja antaa runsaasti esimerkkejä opiskeluhuoltolain tarkoittaman yhteisöllisen opiskeluhuoltotyön tekemisestä.

Uutuuskirja Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen tuo monipuolisen kirjoittajakaartin myötä hyvän ja päivitetyn kuvan siitä, missä tällä hetkellä koulussa mennään psyykkisen hyvinvoinnin osalta.
Arvio Open kirjablogissa

Kaiken kaikkiaan teos onnistuu esittämään kokonaiskuvan siitä, mitä hyvinvointi on ja miten sitä voitaisiin koulussa edistää. Kun ryhdyin lukemaan kirjaa, mietin herättääkö se minussa lisää riittämättömyyden tunnetta. Ei onneksi herättänyt. Sen sijaan se herätti toiveikkuutta ja uusia ideoita. Loppujen lopuksi hyvinvoinnin lisäämiseen ei tarvita taikatemppuja tai kahdentoista tunnin työpäiviä vaan hyvinvointia syntyy ennen kaikkea kohtaamisissa ja vuorovaikutuksessa, pienissä arjen hetkissä.
Suvi Kallionkieli Open kirjablogissa